Jag är stockholmsbo – olen tukholmalainen

Kesken kevään tulon, muuttolintujen saapumisen, ruohon vihertymisen meidät suomalaiset saavutta tieto halpamaisesta teosta keskellä Tukholmaa. Ei voi olla vielä varma siitä onko uhrien  joukossa suomalaisia, vaikkapa pälkäneläisiä. Tukholmassa asuu ja tekee työtään runsaasti suomalaisia. Vastaavaa tapahtui Nizzassa ja Berliinissä. Tuskin kenenkään mielessä on käynyt,  että täytyisi pelätä kuorma-autoa kaupungin keskustassa . Nyt tällainen hirmuinen teko on tapahtunut  vain  Ahvenanmeren takana, melkein naapurissa.

En usko että kukaan lapsi suunnittelee aikuisena ryhtyvänsä terroristiksi tai murhaavan itsensä ja monia muitakin pommilla aikuisuuden alussa. Uskonnollinen fanaattisuus ei mielestäni selitä tällaisia hirmutekoja. Pikemminkin näillä ihmisillä ei ole tulevaisuuden suunnitelmia, ei omasta mielestään tulevaisuuttakaan. Nämä karmeat tapahtumat osoittavan sen, että meidän aikuisten pitää olla aidosti kiinnostuneita siitä, mitä lapsille ja nuorille kuuluu. Nuoret tarvitsevat kannustusta ja tukeansa elämäänsä, ei pelkkiä rajoituksia ja kritiikkiä tekemisistään. Lasten vanhemmat, päiväkodin väki,  koulujen opettajat jne  ovat avainryhmiä siinä, ettei kukaan tule julkisesti nolatuksi vaikka ei osaisikaan tai ei olisi kiinnostunut kaikista asioista. Kaikenlaista osaamista pitää kunnioittaa ja kannustaa sen hyödyntämiseen. Viulun soitto ja mopon korjaaminen ovat aivan yhtä arvokasta tekemistä. Olemme siis kaikki vastuullisia.

Kunnilla on paljon mahdollisuuksia ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä. Keinot pitää vain ottaa käyttöön ja niistä kannattaa vähän maksaakin. Jos syrjäytyminen ei meitä kiinnosta eikä siitä välitetä, niin hirmuteot lähestyvät arkipäiväämme. Lähimmäisestä välittäminen on parempi asia kuin poliisitoiminnan lisääminen. Meidän tulee välittää myös muunmaalaisista lähimmäisistämme.

Surunvalittelut Tukholman uhreille ja heidän perheilleen.

Kommentointi on suljettu.